Tapasimme, ystävystyimme, olimme ystäviä, ihastuimme, rakastuimme. Olit aivan mahtava lapsiani kohtaan. Olin todella onnellinen, kun olin sinunlaisen ihmisen löytänyt rinnalleni. Elämä kanssasi oli yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.
Syntyi yhteinen lapsemme. Lapsen myötä alkoi näkyä, että yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista ei ollutkaan todellisuutta. Näiden avulla olit saanut vallan käytön välineen minua kohtaan. Meidän yhteisen lapsen. Lapsemme oli ja on sinulle vain vallan väline, jota et kykene ajattelemaan tai hänen parastaan miettimään. Siitä alkoi sinun henkisen väkivallan käyttö minun isompia lapsia kohtaan. Minua kohtaan alkoi henkinen ja hieman myös fyysinenkin väkivalta. Vuosia sinä poljit minun itsetuntoa maahan. Sinä sait minut uskomaan, että minä olen huono ihminen ja minussa on aina kaikki vika. Vuosien aikana ystäväni sai minut tutustumaan narsistin ominaisuuksiin. Luin, luin ja luin. Järkytyin, kun ymmärsin eläväni narsistin kanssa.
Yritin saada sinut ymmärtämään, että sinä tarvitset apua. Sinä olit sitä mieltä, että sinä et tarvitse apua. Huomasin myös, miettiväni kykenetkö sinä rakastamaan ketään muuta kuin itseäsi. Sinun käytös lapsiani kohtaan vain paheni ja paheni. Sinä aloit kääntämään myös meidän yhteistä lasta minun lapsiani ja minua vastaan. Sinä teit kaikkesi.
Vihdoin koitti se päivä, että minä olin vahva, minä olin vahva lähtemään. Sen jälkeen sinä vanhempiesi kanssa teit päätöksen, että teette kaikkenne, että meidän helvetti jatkuu, kun uskalsin lähteä pois. Teidän tarjoama helvetti jatkuu edelleen, mutta minä olen vahva tiedostamaan, että sinä olet sairas. Minä teen vielä vuosia töitä, jotta minusta tulee yhtä ehjä, kun olin ennen sinua, mutta minä pääsin pois!
Toivon, että sinun seuraava uhri huomaa pian, että sinun yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista ei ole todellista.
Poikasi äiti
– Vielä minusta kasvaa jälleen ehjä
