Tammikuussa 2011 vietimme lapsemme 1-vuotis juhlia. Juhlat sujuivat hyvin ja taisimme olla sillä hetkellä ihan onnellisia. Sitten tuli aika, että minulla oli 30 vuotis synttärit. Silloin tuli tämä kaava esille mikä jatkui aika usein vuosien aikana. Sinulle tuli tarve suuttua ja yritit tehdä kaikkesi, jotta saisit minun juhlat pilattua. Piti lähteä viemään tavaroita juhlapaikalle, niin sinä ilmoitit, että minä en saa autoa käyttää. No onneksi sain omalta äidiltäni apua ja sain vietyä kaikki juhlapaikalle. Pidin synttärit ja päätin, että sinä et minun juhlia pilaa. Minulla oli mukava ilta kavereiden kanssa. Nauroimme, tanssimme jne. Seuraavana aamuna sinä olit kun ei mitään olisi edellisenä päivänä ollut. Tätä kaavaa toistui elämässämme tulevina vuosina paljon.
Paljon muistan asioita ennen, kun kaivan koneen esille ja saan sormet aseteltua näppäimistölle, mutta sitten kun pitäisi alkaa kirjoittaa, niin asiat unohtuvat. Sitten ne palaavat taas mieleen, kun lapset nukkuvat ja hiljaisuus hiipii kotiin.
Tänä vuonna alkoivat myös nämä, että halusin seksiä tai en, niin sitä oli. Sinua ei koskenut sana EI. Käsittelimme asiaa myös perheneuvolassa ja sinä olit sitä mieltä, että sinä et ole tehnyt mitään väärää vaikka otat seksiä, jos toinen sanoo EI. Sinä vähättelit tätäkin tekoa paljon. Jotenkin sinun puheistasi sai sen käsityksen, että sinä ajattelet, että sinulla on oikeus saada seksiä, halusi toinen sitä tai ei.
Tämä on ollut se vuosi, kun itse olen hiljalleen nostanut kädet ylös ja ajatellut, että mitä vielä muka voisin tehdä. Aloin pitää kulissia yllä onnellisesta perheestä. Hiljalleen aloin kuolla sisältä päin. Toivoin, että sinä sanoisit haluan erota.
Enempi ja enempi sinä aloit sanella meidän elämää, mitä saa tehdä ja miten. Jos ei tehnyt, niin mikä oli sinun mieleen, niin siitä kärsi henkisesti minun isommat lapset ja minä henkisesti ja tietyllä tapaa myös fyysisesti. Taisin näihin aikoihin jo ensimmäisiä kertoja sinulle sanoa siitä, että pidän huolen ja teen kaikkeni, jotta lapsestamme ei tule samanlaista kuin sinä. Teen kaikkeni, että teidän tapa kohdella muita loppuu sinuun. Sinun lapsi ei tule tuota teidän sukuvikaa jatkamaan. Olen edelleen samaa mieltä, että minä teen kaikkeni, jotta lapsestamme ei tule narsisti ja yhtä kieroon kasvanut kun sinä ja äitisi olette.
Lapsemme aloitti päivähoidon syksyllä 2011. Jatkoimme perheneuvola käyntejä ja olin vielä avoinna ajatukselle, että jos asiat saadaan kuntoon ja olin toisaalta valmis tekemään sen eteen töitä. Halusin kumminkin tarjota lapselle ehjän kodin. Sinä vain edelleen odotit, että kaikki tuodaan sinulle hopea tarjoittimella valmiiksi eteen ja sinun ei tarvitse tehdä mitään. Kyllähän sinä aina perheneuvola käynneillä lupailit ummet ja lammet mitä sinä olet valmis tekemään, mutta ne oli vain niitä mikä sinulla on todella hyvin hallussa: Osaat kertoa sen mitä kuulija haluaa kuulla. Sanoin tästä jokusen kerran perheneuvolassa, mutta…
Sinulle tuli myös erittäin vahvana alkaa opettamaan lapsellemme, että hän on isompien sisarusten kanssa eri porukkaa. Sinä ja vanhempasi otitte melkein työksenne sen, että saatte opetettua ja kasvatettua lapsemme siihen, että isommat sisaret eivät ole mitään. Oli todella rankkaa itse samalla opettaa lapsellemme, että he kaikki kolme ovat samaa porukkaa. Myös tästä puhuimme joskus perheneuvolassa, mutta sinun vastaanotto ja ajatus oli mikä oli… sinähän et tee mitään väärää! Sinä et tee väärää, kun kohtelet lapsiani kuin syyllisiä vaikka heillä ei ikinä ollut osaa eikä arpaa mihinkään. Hehän pitivät sinua kuin isänään. Tämä vuosi taitaa olla jo sitä aikaa, kun lapseni alkoivat hieman sinusta erkaantua.
– Vielä minusta kasvaa jälleen ehjä
